Tasting aloitettiin samalla tavaralla, mutta kommentit olivat varovaisia. Vaniljaa ja mantelia löytyi. “Ei verota kukkaroa tai nenää.” Makuhaitaria pidettiin myös seuraavasta lasista löytynyttä Glenlivetin 12-vuotiasta taktisempana. Glenlivet tarjosi mm. abate fetel-päärynää, mutta hävisi yleisen mielipiteen mukaan 10-vuotiaalle kilpakumppanilleen. Skottileirissä tätä pidettiin valitettavana. Lopullisessa arvioinnissa sijat kuitenkin vaihtuvat.

12-vuotias Redbreast joutui liian kovaan seuraan. 3-kertaa tislattu perinteinen pot still whiskey omaa promomateriaaleissa irkkujen laajimman makupaletin. Johtuiko sitten mallastamattoman viljan käytöstä, mutta mitenkään erikoiseksi tuotetta ei havaittu.

21-vuotias Glen Garioch oli tastingin ensimmäinen savua tarjoillut whisky, joten varsinkin skottien ystävät saivat syytä hymyyn. Ikä tuntui tammisessa jälkimaussa. Äänestyksessä Glen Garioch keräsi skottileirin äänet, joten jaettu ensimmäinen sija. Totuuden nimissä on myönnettävä, että 10-vuotias Talisker luultavasti peittoaisi tämän pullotteen.

Bushmillsin useamman puun versio tarjosi saman ikäisen vastuksen Glen Gariochille. Bourbon- ja sherrytynnyreissä kasvanut whiskey hakee viimeisen silauksensa madeiratynnyristä. Lopputulos on aromaattinen, parfyyminen jopa. 21-vuotias irkku todettiin hyväksi, mutta hinnan ja laadun suhdetta kritisoitiin kovalla kädellä. Kommentointi sai muutenkin uutta puhtia. “Harmi kun ei ole Menneniä maistanut, niin ei ole vertailukohtia. Terveisiä Matti Nykäselle!”

Iäkkäiden whiskyjen jälkeen tynnyrivahvuinen The Ileach joutui mahdottoman tehtävän eteen. Juoman ikä ja valmistaja ovat arvailujen varassa, mutta sivistynein veikkaus osuu n. 5-vuotiaan Lagavulinin nurkille. Kulttitislaamon leima on selkeä, mutta kyseessä saattaa olla myös “vatted malt”, eli vierastakin perimää saattaa olla mukana. Tislaamo saattaa tietysti vaihtuakin erästä toiseen.

Ileachista on helppo löytää ikään kuuluvat pontikan aromit. “Bunkkermäkeläisen tuoksu!” Skottileiri tykkää hurjasta meiningistä, joten öljyinen, savuinen ja turpeinen nuorukainen hyökkää kolmanneksi.

Lopullisessa äänenlaskussa huomataan tuttu ilmiö. Irkkujen kohdalla äänet hajautuvat tasaisesti. Skottien kohdalla piikit erottuvat selkeämmin. Seuraava sessio lienee edessä ensi talvena. Sinne voisi toivoa klassisempia skotteja ja vaikka Cooleyn tislaamon irkkuja.

Janne Suominen