Whiskyseuran entusiastit osaavat kyllä suodattaa markkinointijargonia oikeasta asiasta, ja lopullinen todiste tuotteen laadusta löytyy aina aromilasista. Nyt lasista löytyivät jenkkitammessa kasvaneet 10, 15 ja 18-vuotiaat whiskyt ja port-, sherry- madeira- ja burgundy-tynnyreissä viimeistellyt versiot. Viimeistelyt jakoivat mielipiteitä, mutta jättivät varsinkin Islayn hurjien maltaiden ystäville mielikuvan varman päälle pelaamisesta.

Perinteisesti mallaswhiskyjen ystävät vierastavat jäiden laittamista lasiin viimeiseen asti, mutta Anthony Burnet yllytti päinvastaiseen toimintaan erityisesti viiniviimeistelemättömien whiskyjen kohdalla. Bourbon-tynnyreissä kasvaneet whiskyt kestävät herran mukaan veden lisäämisen ja jäät oikein mainiosti, mutta viinitynnyreissä käväisseet tai kasvaneet whiskyt hän kehotti maistelemaan ilman liikoja vesilisiä. Viisaista sanoista tekoihin, ja niinhän siinä kävi, että varsinkin Glenmorangien raakana ätläkän persikkainen 15-vuotias muuttui jäiden ansiosta varsin herkulliseksi kesämaltaaksi. Tieto ja ennakkoluuloton kokeileminen lisäsi jälleen kerran nautintoa.

Kiitokset järjestäneille ja whiskyjä esitelleille tahoille mainiosta tapahtumasta siis! Ardbegin valikoimaa oli myös mukava käydä läpi. Jännityksellä odottelemme ensimmäistä erää Glenmorangien wood management know hown puitteissa tuunattua Ardbegin 10-vuotiasta. Pehmeämpää tavaraa on kuulemma luvassa, mutta viekö tämä kulttimaltaalta terän. Aika näyttää.

Hartwa-Traden tiskiltäkin löytyi yllätyksiä, sillä Classic Malts-sarjan perusiskijöiden rinnalta löytyivät tynnyrivahvuisina pullotetut Dalwhinnien 20-vuotias ja Cragganmoren 17-vuotias. Huimia whiskyjä molemmat. Dalwhinnie on kohta maisteltavana Tampereen Klubin maistelussa. Ihme ja kumma, jos ei nouse siellä kolmen kärkeen.

Glendronach vuodelta 1968 oli Pikkulinnun standin kruununa, ja sai maistelijansa hurmoksen partaalle kommenteista päätellen. Pikkulinnun maahantuomat Pohjoismaiset pienpanimoiden oluet olivat myös lähes järjestään loistavia tuttavuuksia. Kun on pienen ikänsä oppinut pitämään ruotsalaisia oluita kurana, niin jo vain pukkaa Ruotsista ja Norjasta tyrmääviä India Pale Aleja enemmän kuin kohtuus sallii. Onneksi Severin IPA ja Tampere pystyvät pistämään hanttiin.