'Silent Stills II' - Suljettujen tislaamoiden pullotteita Pikkulinnussa

Joukko innokkaita viskiharrastajia kokoontui jälleen Puotilaan, Pikkulintuun, kun maisteltavaksi oli koottu mukava kattaus nykyään suljettuina olevien tislaamoiden pullotteita. Tämä oli Suomen Mallaswhiskyseuran historiassa jo toinen kerta, kun tällä teemalla oltiin muistelu- ja maistelupuuhissa. Ensimmäinen, vuonna 2007 pidetty "suljetut tislaamot" tasting sisälsi viskit Rosebankilta, Glen Mhorilta, Lochsidelta, Broralta ja Port Elleniltä ja nyt tähän "toiseen kattaukseen" oli valittu Port Elleniä lukuun ottamatta eri tislaamoiden tuotteet. Jo mainitun Port Ellenin lisäksi pääsimme maistelemaan minkälaista viskiä on aikoinaan tehty St. Magdalenella, Pittyvaichilla, Millburnilla ja Convalmorella.

Viskien esittelystä vastasi viskiseuramme hallituksen jäsen Ilkka Ruponen ja maistelun lomassa kuulimmekin mielenkiintoisen esityksen. Tällä kerralla ei keskitytty niinkään yksittäisten tislaamoiden "nippelitietoon", vaan Ilkka kertoi enemmänkin yleisesti näistä viskiteollisuuden vaikeista ajoista. Kun nyt vuonna 2009 maailmantalous painii laman kourissa, niin Skotlannin viskiteollisuuden ehkäpä suurin lama ajoittui 1980-luvun alkupuolelle, jolloin varsinkin isot yhtiöt keskittivät rankasti toimintojaan ja useita tislaamoja lakkautettiin.

Ilkka kertoi ajasta mm. seuraavaa: "Tislaamoiden omistus oli viimeistään 1980-luvulle tultaessa keskittynyt yhä harvempiin käsiin, ja jo 1900-luvun alkupuolella Distillers Company Ltd:n (tunnetaan paremmin lyhenteenä DCL) tytäryhtiö Scottish Malt Distillers (SMD) hankki suuren joukon alunperin pieniksi perheyrityksiksi perustettuja tislaamoita. Itse asiassa kaikki tänä iltana esiteltävät tislaamot olivat suljettaessa DCL:n tai sen "seuraajien" (United Distillersin ja Diageon) omistuksessa. Toisaalta vielä tuohon aikaan mallasviskiä tuotettiin nimenomaan sekoitteiden ("blendien") raaka-aineeksi. Kuluttajat eivät osanneet - eivätkä he olisi voineetkaan osata - arvostaa eri tislaamoiden tuotoksia yksilöinä. Sekoitteisiin tarvittiin pari aromikasta viskiä (usein Islayn tuotantoa), mutta muiden komponenttien alkuperällä ei ollut kovin suurta merkitystä. Esimerkiksi Port Ellenin kohtaloksi koitui se, että DCL:llä oli omistuksessaan myös kaksi muuta vahvasti fenolista mallasviskiä tuottavaa tislaamoa (Caol Ila ja Lagavulin). Näiden kapasiteetti riitti vastaamaan sekoitekysyntään, joten Port Ellen voitiin pienimpänä sulkea."

Maistelun lomassa olikin jälleen varsin mielenkiintoista, antoisaa, haikeaa ja jopa surullistakin pysähtyä hetkeksi miettimään näitä upeita toimintansa lopettamaan joutuneita tislaamoita.

(1) St. Magdalene (Lowlands; ~1790-1983)
1975/2007; refill sherry hogshead; 43 %; Gordon & MacPhail's Rare Old

Mainio näyte tältä tislaamolta. Viski on kevyt, mukavan mausteinen ja makean öljyinen. Tislaamon Sulkemisen jälkeen tislaamorakennuksiin saneerattiin asuntoja. Ei hullumpi asuinpaikka…

(2) Pittyvaich (Speyside; 1975-2003)
12 y.o.; 43 %; Flora & Fauna (OB

Helppo ja ihan maukas Sherrykypsytetty viski. Tosin monivivahteisuutta tästä on turha hakea. Lyhytikäinen tislaamo, virallisesti toiminnassa vain 1975 - 1993. Tämän jälkeen laitteet testikäytössä ja siellä kokeiltiin mm. Ginin valmistusta. 2003 tislaamo purettiin kokonaan.

(3) Millburn (Highlands; 1807-1985)
1974/2004(-1); bourbon hogshead; 53,9 %; n.c.f.; n.o.b. 246; Cadenhead's Authentic Collection

Tämän viskin tuoksu ei oikein auennut, mutta maku oli herkullinen. Mukava hento savuisuus, öljyisyys ja makeus tasapainoisena kombinaationa. Millburn oli Yksi illan kehutuimpia. Entisiin tislaamorakennuksiin rakennettiin sittemmin ravintola.

(4) Convalmore (Speyside; 1894-1985)
1977/2005; 28 y.o.; 57,9 %; bottle 2045/3900; OB

Ikäisekseen varsin raikas viski. Hunajainen ja sopivan maltainen. Tislaamon toiminnassa olon aikana käytännössä koko tuotanto meni blended-viskien raaka-aineeksi.

(5) Port Ellen (Islay; 1825-1983)
1978/2008; 29 y.o.; 55,3 %; bottle 4022/6618; OB; '8th Annual Release

Voimakkaan, mutta pehmeän savuinen, sopivan makea. Millburnin ohella illan suosikki. Tislaamon toiminta oli hyvin katkonaista 1900-luvulla ja vuoden 1966 tislaamon uudistuksen jälkeen tislaamo ehti toimia vain vuodesta 1967 vuoteen 1983.

Lopuksi:

Pian, ehkä jo muutamien vuosien päästä ollaan tilanteessa, että näidenkin suljettujen tislaamoiden pullotukset alkavat loppua ja monista viskeistä muodostuu kalliita keräilyharvinaisuuksia.

Kahdessa Suomen Mallaswhiskyseuran maistelutilaisuudessa olemme nyt kunnioittaneet ja käyneet läpi viskejä yhdeksältä tislaamolta, joiden toiminta on syystä tai toisesta hiljentynyt. Valitettavasti saman kohtalon kokeneita tislaamoja on vielä paljon muitakin, joten nähtäväksi jää, pääsemmekö joskus vielä seuramme puitteissa maistelemaan ja muistelemaan otsikolla "Silent Stills 3"?

17.5.2009 Hannu Juutilainen