Kerettiläiset Groteskissa |Kauniita viskejä Kampelassa |Eloretki Keppanakellariin |'Silent Stills II' - Suljettujen tislaamoiden pullotteita Pikkulinnussa |Idän ihmeitä Hämeenlinnassa |

Eloretki Keppanakellariin Suomen Mallaswhiskyseura järjesti yhdessä ravintola Pikkulinnun kanssa yhteisen eloretken Tammelan Liesjärvellä sijaitsevaan Keppanakellariin. Lauantainen ajankohta näytti sopivan hyvin ihmisten kalenteriin, sillä porukkaa saatiin matkaan bussin täydeltä. Mukaan mahtui niin oluen kuin viskin ystäviä. Taisipa suurin osa matkalaisista olla kummankin juoman kanssa hyvin sinut. Matkanopeuden noustessa moottoritien sallimaan maksimiin tarjoutui seurueelle mahdollisuus kostuttaa ilmastoinnin kuivuttamaa kurkkuaan iloisella matkajuomalla Pikkulinnun Markun kertoillessa päivän ohjelmasta. Luvassa olisi kuulemma halpojen Pirkka-tuotteiden tiirailua Riihimäen Citymarketissa sekä Zetor-traktoreiden ihailua Mustialan kartanolla järjestettävässä maatalousnäyttelyssä. Ajan salliessa Keppanakellarissakin piipahdettaisiin. Totuus oli onneksi toinen, sillä Riihimäen Citymarket vilahti ohitse ja Zetoreitakaan Mustialasta ei löytynyt kuin talleista. Sen sijaan paikan päältä löytyi Oluttupa Iso Piippu sekä Kuninkaankartanon panimon maittavia pienpanimo-oluita joita pysähdyimme maistelemaan.

Olutta särpiessämme kertoi panimomestari Lassi Puupponen panimon toiminnasta. Lassin kertomuksen mukaan hankalinta oluenteossa on selittää kotona töihin lähtiessään, että tänään olisi tarkoitus panna Pikku Piikaa. Lassi totesi, että vielä vaikeampi oli tilanne, jossa hän oli menossa panemaan Pehtooria. Lopulta kotiväellekin saatiin uskoteltua, että kyseessä olivat Mustialan panimon tuotteet, jotka olivat saaneet nimensä kartanon vanhojen ammattien mukaan. Kun pikainen kolmivarttinen oli saatu kulutettua jatkui matka mutkaista tietä miltei näkymättömiin, eli Keppanakellariin. Paikan päällä meitä odottelikin jo valmiiksi katettu ruokapöytä hirvipyöryköineen ja lohigratiineineen. Ruoan jälkeen oli hetki aikaa sulatella syötyä hiljaa vatsan alla istuen ennen kuin osa porukasta siirtyi viskitastingin pariin ja osa jatkoi omatoimista ohjelmaa baaritiskille jonotellen ja sen ihmeitä kuola suupielessä katsellen.

Itse tastingiin oli valikoitunut melkoinen herkkukattaus. Sattuman oikusta kaikki kolme maisteltua viskiä olivat vuoden 1966 tisleitä ja niistä jokainen oli saanut majailla tammitynnyrin hellässä huomassa yli 30 vuoden ajan. Salmisen Veskun ansiokkaasti valitsemat kattaus oli saanut alkunsa Veskun bongattua paikan hyllystä Springbankin tislaaman "Local Barley"-pullotteen. Sen seuraksi oli sattuman kaupalla valikoitunut Highland Parkin ja Macallanin sherrytynnyröidyt "monsterit".

Tastingin aloittaneen Highland Parkin todettiin olevan rusinaisuudessaan, suklaisuudessaan ja tasapainoisuudessaan melkoista herkkua jälkimaun ollessa vienosti turpeinen ja mausteinen. Macallankaan ei sille juuri jäänyt hedelmäisine tuoksuineen, mutta prosentteja tuote olisi monen mielestä kaivannut hieman enemmän. Molemmat menivät pitkälti kategoriaan linnunmaito. Siksi tasapainoisia ja arvokkaasti pehmenneitä ja ikääntyneitä tuotteita ne olivat.

Varsinaisen potin kuitenkin keräsi ainakin tämän kirjoittajan mielestä Springbank, joka oli uskomattoman monimuotoinen ja maukas viski. Springbankistä löytyikin sitten vahvaa vaniljaisuutta, luumunkiviä, raikkautta ja jopa mentholmaisia piirteitä. Uskomattoman pitkä jälkimaku jatkui vielä pitkään senkin jälkeen kun esittelijänä toiminut Ruposen Ilkka oli malttanut lopettaa viskistä tarinoinnin.

Tastingin jälkeen jäi vielä hetki aikaa maistella Keppanakellarin valikoimien helmiä ennen kuin linja-auton nokka kääntyi seitsemän jälkeen illalla kohti Helsinkiä. Ilta jatkui vielä Helsingin päässäkin monen osalta rattoisan rupattelun merkeissä paikallisia anniskeluliikkeitä rahallisesti tukien.

Kiitos omasta puolestani kaikille osallistuneille erittäin mukavasta ja lämpimästä sekä lämminhenkisestä elokuisesta lauantai-päivästä!

--Antti Tuurala
18.8.09