2013 >> 2012 >> 2011 >> 2010 >> 2009 >> 2008 >> 2007 >> 2006 >> 2005 >> 2004 >> 2003 >>

Kasvi- ja eläinkuntaa viinivintillä |Bristol Spiritsin John Barrett vierailulla Suomessa |Bowmoren ja Bordeaux'n liitto |Bourbonia ja Barbequeta |Rommi - lämmin henkäys tropiikista | Kuopiossa maisteltiin nuorikoita



Bourbonia ja Barbequeta

Mallaswhiskyn kevätkauden päättäjäisiä vietettiin 10.6. herkullisen grilliruoan ja bourbonviskin merkeissä Espoossa sijaitsevassa Gallows Birdissä. Aurinkoista kesäiltaa oli saapunut viettämään miltei neljäkymmentä jäsentä, jotka kaikesta päätellen olivat tilaisuuteen erittäin tyytyväisiä.

Illan aloitti Mika Janssonin vetämä tasting, johon oli saatu neljä mielenkiintoista uuden mantereen tislettä. Lasista numero yksi löytyi Heaven Hill -tislaamon Elijah Craig 12 y.o., jonka nimi juontaa juurensa 1700-luvulla eläneeseen babtistipastoriin. Tarinan mukaan herra Craig oli ensimmäinen bourbonintekijä joka otti käyttöön tynnyrien hiiltämisen - tavan joka on sittemmin levinnyt lähes kaikkialle viskimaailmaan.

Itse viski oli tuoksultaan makean vaniljainen, maultaan pippurinen ja maakellarimainen sekä mausteinen. Kyseessä oli oikein mainio oman lajinsa edustaja, joka sai osakseen mallasviskeihin tottuneiltakin jokusen hyväksyvän nyökyttelyn.

Iltaa jatkoi Buffalo Trace -tislaamon Rip Van Winkle 15 y.o. Kyseessä oli selvästi kevyempirunkoinen, mutta maistuva bourbon. Makua ja tuoksua tästä löytyi runsaasti kertoen normaalia pidemmästä kypsytyksestä. Erityisesti vaniljaisuus ja mausteisuus nostivat päätään tätä haistellessa ja maistellessa.

Illan viimeiset kaksi bourbonia olivat kotoisin New Yorkin lähellä toimivasta Tuthilltown Spirits -tislaamolta. Hellyyttäviin puolen litran lääkepulloa muistuttaviin lekkereihin pullotetut viskit olivat luonteeltaan ja sisällöltään keskenään kovin erilaisia.




Ensiksi maisteltu Baby Bourbon oli 100 prosenttinen maissiviski. Tuoksu toi joillekin mieleen pienen lääkemäisen jodin. Maku puolestaan oli makea, jollain tapaa kermainen ja tamminen. Heti perään maistettu Manhattan Rye oli puolestaan 100 prosenttinen ruisviski, joka kävi ilmi heti ensinuuhkaisulla. Multaisen juureva tuoksu oli tyypillinen ruisviskille ja maussa sama ruisviskeille tuttu maanläheisyys ja mausteisuus jatkoi läsnäoloaan.

Äänet maisteltujen viskien kesken jakaantuivat hyvin tasaisesti, joka osoitti myös bourbonviskien olevan monivivahteinen juoma joita monen mielestä kannattaa ehkä jatkossakin hieman rohkeammin kokeilla. Kaikkien makuun ei bourbon tälläkään kertaa ollut, mutta makuasioistahan on turha tässä harrastuksessa kiistellä. Makuaisti kun on jokaisella tutkitusti erilainen.

 

Grilliruoan pariin

Jahka viskit oli saatu maisteltua oli aika astua notkuvan grilliruokapöydän ääreen. Illan ruokatarjonnasta vastasi Grillauspalvelu, eikä moitteen sanaa kuulunut yhdestäkään pöydästä. Itse asiassa illan ruokatarjoilua ylistettiin maasta taivaaseen.

Grilli kuumeni maistelun aikana ja ensimmäisenä pöytään saatiin sanoinkuvaamattoman mehukkaita ja herkullisesti maustettuja kanan rintafileitä. Tarjoiluastiat tyhjenivät ennätysvauhtia kera tarjolla olleiden lisukkeiden. Moni tuntui olevan jo kanaan tyytyväinen taputellen mahaansa olettaen, että homma oli kanalla selvä.

Vaan eipä ollutkaan! Seuraavaksi tarjolle tuli mukava makkaralajitelma sekä todella mureaksi grillattuja lampaankareita. Kun lihat oli näistä luista kaluttu, oli luvassa illan loppuhuipennus. Grillissä tirisi jo ähkyyn itsensä syöneitä odottaen upeasti marmoroitunutta härän sisäfilettä, joka onnistui yllättämään jopa sen kokanneet Grillauspalvelun pojat.

Äärimmäisen mureat ja suussasulavat pihvit tekivät kauppansa mainiosti, mutta toisin kuin jäätelömainoksessa sanotaan, tällä kertaa kukaan ei ollut valmis ottamaan sitä viimeistä palaa. Niin pinkeinä tuntuivat vatsat kaikilla moisen herkuttelun jälkeen olevan.

Ilta jatkui aurinkoisissa merkeissä ruokaa muutamalla juomalla sulatellen ja lopulta tilausbussilla kohti keskustaa suhaten.

Kiitokset erittäin onnistuneesta illasta kuuluvat Gallows Birdin henkilökunnalle, Grillauspalvelun mainioille kokeille, illan tastingin vetäneelle ja järjestelyistä vastannelle Mika Janssonille sekä Hakkaraisen Mikalle, joka toimi kaimansa apurina kuljetusjärjestelyjen suhteen. Unohtaa ei jälleen myöskään sovi unohtaa seuran jäseniä, jotka tekivät tapahtuneesta itsensä näköisen ja ennen kaikkea onnistuneen!

Antti Tuurala,
presidentti
24.6.2010



Hukassa? Katso sivukarttaa Linkit English Svenska Eesti Keel