2013 >> 2012 >> 2011 >> 2010 >> 2009 >> 2008 >> 2007 >> 2006 >> 2005 >> 2004 >> 2003 >>

Kasvi- ja eläinkuntaa viinivintillä |Bristol Spiritsin John Barrett vierailulla Suomessa |Bowmoren ja Bordeaux'n liitto |Bourbonia ja Barbequeta |Rommi - lämmin henkäys tropiikista | Kuopiossa maisteltiin nuorikoita


Bristol Spiritsin John Barrett vierailulla Suomessa

Viskiseuralaisten ekskursiot rommien parissa jatkuivat Tampereen jälkeen Helsingissä. Odotukset 21.9. järjestettyä iltaa kohtaan olivat ennakolta korkealla niin esiintyjän, juomien kuin paikankin suhteen. Rommieksperttimme Mika Jansson oli kutsunut seuran vieraaksi alan tällä hetkellä ehkä arvostetuimman nimen, englantilaisen John Barrettin, jonka johtama Bristol Spirits Ltd(jäljempänä BS) on erikoistunut pullottamaan melassipohjaisia rommeja mahdollisimman autenttisina, eli ilman makeuttamista, maustamista, värjäämistä ja muita turhuuksia. Mukanaan herra Barrett toi peräti seitsemän Karibian alueella tislattua, eri tyylejä ja ikäluokkia edustavaa otosta BS:n "Classic Rum" -valikoimasta. Suomen oloissa ainutlaatuinen vierailu sai myös arvoisensa ulkoiset puitteet, sillä olimme vuokranneet iltaa varten ravintola Groteskin tunnelmallisen viinikellarin, joka aiemmin palveli vain Erkon suvun yksityiskäytössä.

Paikalla olleiden antamasta palautteesta päätellen rommit voivat maistua erinomaisesti myös viskiharrastajille. John Barrett tuntui aidosti yllättyneen kiinnostuksestamme, ja kun istuimme illastamassa tastingin jälkeen, hän ihmetteli sitä, ettei kukaan meistä ollut moittinut pullotteita liian kuiviksi tai kaivannut niihin lisää makeutta. Kuulemma erityisesti Pohjois-Amerikassa jälkimaun sokerisuus on jonkinlainen itseisarvo, eikä rommi siellä yksinkertaisesti "voi" olla hyvä, ellei sitä ole tavalla tai toisella makeutettu. BS:n tuotteet tuskin vastaavat myöskään Suomessa vallitsevaa käsitystä rommin standardimausta. Siihen tottuneellehan ei ehkä tulisi mieleenkään nauttia rommia sellaisenaan ilman peittävää mikseriä.


Paitsi makeutteiden puuttuminen, BS:n pullottamille rommeille on tunnusomaista myös se, että niitä on aina kypsytetty useiden vuosien ajan tammitynnyreissä. Tämä viskinvalmistuksesta tuttu metodi tuo selvästi tanakkuutta myös rommin runkoon, tasoittaa tisleen terävyyttä ja saa aikaan pitkän, kuivuvan jälkimaun. Muutamat illan pullotteista olivatkin luonteeltaan jopa viskimäisiä, mikä varmasti osaksi selittää niiden saaman suosion.

Kypsytysaika vaihtelee alle kymmenestä yli 30 vuoteen ja riippuu olennaisesti tynnyreiden sijainnista. Tropiikissa "enkelten osuus" nousee helposti 4-5 %:iin p/a, joten täysi tynnyri vajautuisi siellä puolilleen jo alle 15 vuodessa. Pidempää kypsytystä varten pääosa BS:n hankkimista rommeista siirretään Britanniaan joko heti raakatisleenä tai muutaman (< 10) paikan päällä vietetyn vuoden jälkeen. Maistelusarjassamme oli mukana kaikenlaisia kombinaatioita koko lyhyen kypsytysaikansa Karibialla säilytetyistä aina yli 30 vuotta Skotlannissa ikääntyneeseen demerara-vanhukseen.

Maistelu-urakka aloitettiin käymällä läpi neljä nuorehkoa esimerkkiä Karibian klassikkotyyleistä. Sancti Spirituksen kolonnitislaama "Cuban Rum 2003" (43 %, pullotettu 2010) yllätti monipuolisuudellaan: mausteista hedelmäisyyttä täydensivät loppua kohti voimistuva vanilja ja jopa lievä tanniinisuus, jotka molemmat lienevät noin seitsemän vuoden bourbon-tynnyrikypsytyksen tulosta. Seurueemme totesikin, ettei tällä pullotteella ja kuubalaisen rommin maailmanmerkeillä ollut juuri mitään yhteistä. Kun ryhdyimme moittimaan jälkimmäisiä ja kyseenalaistamaan niiden olemassaoloa, Barrett toppuutteli ja muistutti yleisesti, että ilman massarommeja ja niiden kysyntää ei hänenkään yhtiöllään olisi mitään pullotettavaa. Viimeisetkin Karibian alueen tislaamot olisi nimittäin jo suljettu, ellei niiden tuotantoa tarvittaisi Bacardin, Havana Clubin ja muiden vastaavien tuotemerkkien miljoonittain myyviin sekoituksiin.

Kuubasta siirryttiin Barbadokselle ja saatiin illan ensimmäinen kosketus pannutislattuun (pot still) rommiin. "Fine Barbados Rum 2000" (40 %, pullotettu 2008) oli sekoite Mount Gayn valmistamista kolonni- ja pannutisleistä (suhteessa 3:2), ja kuten mallasviskeistä hyvin tiedämme, pannun pitäisi tuottaa kolonnia intensiivisempiä ja muutenkin vahvempia aromeja. Kuubalaiseen verrattuna maku olikin kauttaaltaan pyöreämpi, makeampi ja syvempi. Niille, joita makeus - olkoonkin luonnollista tietä syntynyt - ehkä häiritsisi, Barrett suositteli tonic-veden, limen ja jopa jäiden lisäämistä. Erityisesti tonicissa oleva kiniini kuulemma salpaa kieleltä tehokkaasti makeita aistimuksia. Itse en kaivannut mitään "lisäaineita"; siksi tasapainossa "Fine Barbadoksen" makupaletti tuntui olevan. Mielenkiintoinen yhtymäkohta viskiin ja sen markkinointiin tuli esiin, kun Barrett kertoi Mount Gayn tislaamon puuttuneen jälkikäteen siihen, että heidän nimensä oli mainittu pullotteen etiketissä. Viskien indy-pullottajillehan tämä ongelma on hyvinkin tuttu, ja esimerkiksi Diageon ja Glenfarclasin asettamat kiellot markkinoida pullottajien tislaamolta ostamaa viskiä tuon tislaamon nimellä ovat johtaneet "Tacticalin" ja "A Speyside Single Maltin" kaltaisiin kiertoilmaisuihin, joiden takaa harrastajat kuitenkin osaavat identifioida oikean valmistajan. Ottamatta kantaa tällaisten kieltojen puolesta tai niitä vastaan, voidaan todeta, että rommin kohdalla jo pelkkä Barbados-viittaus rajaa mahdollisten valmistajien määrän kolmeen. Tuota useampaa tislaamoa maassa ei nimittäin enää toimi.


Vähiin ovat tislaamot käyneet myös persoonallisesta rommityylistään tunnetussa Trinidadissa. Vuoden 2005 jälkeen tuotanto on jatkunut enää Angosturalla, jonka omia pullotteita "1824" ja "1919" löytää jo Suomenkin ravintolamyynnistä. BS:n hankinnat on kohdistettu saarella viimeksi lopettaneen Caronin tislaamon varastoihin. Niistä maistamamme nimike "Caroni 1996 Trinidad" (43 %, pullotettu 2008) osoittautui raskaan öljyiseksi, tumman hedelmäiseksi ja vahamaiseksi. Lamppuöljy ja kynttilävaha olivat useankin henkilön suusta kuultuja tuoksun luonnehdintoja, ja mausta joku löysi jopa suoria yhtymäkohtia mallasviskiin (14-vuotias perus-Clynelish). Itseäni hämmästytti se, ettei rommi tuntunut 12 ikävuodestaan huolimatta tarjoavan juuri lainkaan puuta. Barrettin mukaan syynä saattavat olla ilmasto-olosuhteet: kypsytys on suoritettu alusta loppuun Trinidadissa, jossa kuumuus konsentroi tisleen makua niin, etteivät puun vivahteet välttämättä erotu muusta kokonaisuudesta.




Long Pondin pannuilla tislattu ja vanhoissa Hinen konjakkitynnyreissä Britanniassa kypsytetty "Jamaica Rum 2002 Vale Royal Wedderburn" (43 %, pullotettu 2010) sai edustaa paitsi merkittävää rommin tuotantoaluetta, myös omaperäistä tuotantotapaa, jossa käymisprosessia pidentämällä saadaan aikaan hyvin esteripitoista (konsentraatio 300-600 ppm) tislettä. 1900-luvun alussa tällaista tislettä myytiin kypsyttämättömänä Karibialta Saksaan ja Itävaltaan sekoitettavaksi paikallisesti valmistettuun kirkkaaseen alkoholiin. Yhdistelmä, joka tunnettiin nimellä "Rum Verschnitt", voi äkkiseltään kuulostaa oudolta, mutta jos rommin tilalle vaihdetaan konjakki tai muu brandy, huomaa moni suomalainenkin, ettei kysymys ole sen kummemmasta kuin laadukkaan pannutisleen leikkaamisesta neutraalilla bulkkiviinalla. Tunnetuin meikäläinen esimerkki lienee Jallu eli Jaloviina, jota myös olimme hankkineet annettavaksi vieraallemme muistoksi "suomalaiskansallisesta juomakulttuurista". Oheisesta kuvasta kukin voi itse päätellä, oliko John Barrettin ilme iloisen yllättynyt vai kauhistunut Antti Tuuralan esitellessä lahjapulloa…

Kokemuksena "Vale Royal Wedderburn" oli kaksijakoinen. Tuoksu ei erityisesti houkutellut ja toi raa'assa omenaisuudessaan ja pistävyydessään mieleen viskin new-maken, johon on keskitisleen lisäksi päässyt livahtamaan myös häntiä (feints). Maku oli kuitenkin miellyttävä, hedelmien ja puun yhteispelillä "suun täyttävä". Melassirommiksi en olisi pullotetta tunnistanut; iäkkääseen calvadokseen sen olisi sitä vastoin saattanut sekoittaa.

Tastingin loppuosa koostui kolmesta edellisiä selvästi iäkkäämmästä rommista. Ensimmäiseksi palasimme Barbadokselle ja siellä jo lakkautetulle Rockley Stillin pannutislaamolle, jonka tuotantoa vuodelta 1986 BS on ennättänyt pullottaa jo kolmessa erässä. Näistä järjestyksessä toinen, 16-vuotias ja fino sherry -tynnyreissä viimeistelykypsytetty, on jäänyt mieleeni rommina, joka ei oikeastaan maistunut rommilta, vaan pikemminkin Islayn etelärannikon mallasviskiltä ilman turvetta. Raskaat lääkemäiset (medicinal), levämäiset ja jopa fenoliset aromit saivat miettimään, mistä/miten juoma itse asiassa oli valmistettu. Tähän raskassarjalaiseen verrattuna nyt Barrettin johdolla nautittu 22-vuotias "Rockley Still 1986 Barbados" (46 %, pullotettu 2008) oli sofistikoituneempi ja yleisilmeeltään pehmeämpi. Syynä tasaantumiseen lienee korkeamman iän ohella myös kahden vuoden viimeistely makealta Malmsey-madeiralta vapautuneissa tynnyreissä. Uutena yksityiskohtana tästä versiosta löytyi jälkimaun myötä vahvistunut suolaisuus, joka yhdessä makean rungon kanssa sai aikaan selkeän vaikutelman salmiakista. Barrett kiinnostui havainnostamme, sillä salmiakkia sellaisena kuin me suomalaiset sen ymmärrämme ei Britanniassa ole saatavilla. Onnistuimme ex tempore hankkimaan tastingiin lajitelman salmiakkipastilleja, joita maistettuaan vieraammekin myönsi yhtäläisyyden niiden ja Rockley Stillin jälkimaun välillä. Tosin hän myös ihmetteli, kuinka mitään noin suolaista ja hapanta voidaan myydä nimikkeellä "makeinen".

Kattauksen kaksi viimeistä rommia tulivat Guyanasta ja edustivat molemmat ns. demerara-tyyliä. Sen valmistuksen erityispiirteenä ovat poikkeuksellisen suuret (n. 22.000 l) tislauspannut. Vaikka makea ja "raskas" demerara on edelleen kysytty sekoiterommien komponentti, sen tuotanto on lähes tyrehtynyt. Myös kuudes maistiaisemme, "Port Morant 1990" (46 %, pullotettu 2007), voidaan luokitella suljetun tislaamon tuotteeksi, vaikka pannut, joilla se valmistettiin, ovat edelleen käytössä Ne on kuitenkin siirretty Port Morantin tilalta Georgetowniin, osaksi Eldoradon rommeista tunnetun Diamond Distilleryn kapasiteettia. Noin 17 kypsytysvuodesta viimeiset kaksi olivat viimeistelyä vanhoissa portviinitynnyreissä, minkä perusteella odotin pullotteelta vähintään kohtuullista makeutta. Se osoittautui kuitenkin kuivahkoksi ja oikeastaan hyvinkin viskimäiseksi. Portviini näyttäytyi vain häivähdyksenä taustalla. Selkein yksityiskohta kielellä oli terävä anis, joka vähitellen suli jälkimaun pehmeiksi puun vivahteiksi.

Pienen poikkeuksen Barrettin muuten niin tiukasti noudattamasta lisäaineettomuuden periaatteesta muodosti illan nestori, vain yhdestä tynnyristä oikaisemattomana (52 %) pullotettu "Very Old Demerara 1975". Tässäkään tapauksessa "konnan" rooli ei lankea BS:lle, vaan tuntemattomaksi jääneelle tislaamolle, joka lisäsi tynnyriin jo täyttövaiheessa E150a:n luomuversiota - eli aitoa poltettua sokeria. Tapa oli kuulemma vielä 1970-luvulla hyvinkin yleinen demeraran tuotannossa. Pian täyttämisen jälkeen tynnyri laivattiin Guyanasta Skotlantiin, jossa niin ikään nimeämätön, "viskimarkkinoillakin tunnettu" pullottaja antoi sen kypsyä kellareissaan 35 vuoden ajan ja myi sitten BS:lle.

Barrett suositteli meille veden lisäämistä, mutta useimmat - minä mukaan lukien - halusivat ensikosketuksen vanhaan demeraraan laimentamattomana. Kielellä viivähti aluksi kirjo jouluisia mausteita, minkä jälkeen seurasi uskomaton kuivumisprosessi. Rommi tuntui suorastaan imevän kielen kuiviin. Viskiharrastajalle kokemus oli uusi, sillä voimakkaasti kuivuvaan jälkimakuun liittyy viskeissä poikkeuksetta myös "loppuun kalutun" oloinen, puiseva puumaisuus. Nyt tällaisesta ei kuitenkaan saatu pienintäkään viitettä. Syynä voi sokerilisän ohella olla se, että tynnyri oli aiemmin käyttämätön (virgin oak) ja juuri ennen täyttämistä sisältä paahdettu (toasted). Vesilisä toi kokonaisuuteen hieman makeutta, jossa erottui luumun vivahde, mutta kuiva yleisilme ei muuttunut miksikään. Lyhyesti sanottuna uskomaton juoma!

Ilta osoitti jälleen sen, että sivupoluillekin kannattaa silloin tällöin poiketa - ei pelkän yleissivistyksen, vaan myös makukokemusten vuoksi.


Teksti
Ilkka Ruponen

Kuvat
Antti Tuurala ja Ilkka Ruponen
(14.10.2010)



Hukassa? Katso sivukarttaa Linkit English Svenska Eesti Keel