Kasvi- ja eläinkuntaa viinivintillä |Bristol Spiritsin John Barrett vierailulla Suomessa |Bowmoren ja Bordeaux'n liitto |Bourbonia ja Barbequeta |Rommi - lämmin henkäys tropiikista | Kuopiossa maisteltiin nuorikoita
Kasvi- ja eläinkuntaa Viinivintillä 21.10.
Alkoholijätti United Distillers (UD) omisti 1980-luvun lopussa joka kolmannen Skotlannin mallasviskitislaamon, mutta käytti - ajalle tyypilliseen tapaan - niiden tuotannon miltei yksinomaan sekoitteisiin. Single malt -viskinä yhtiö markkinoi näkyvästi vain kuuden tislaamon pullotteita. "The (Six) Classic Malts of Scotland" -sateenvarjon alle vuonna 1988 päässeet Cragganmore, Dalwhinnie, Glenkinchie, Lagavulin, Oban ja Talisker tulivat pian tunnetuiksi ja mainittaisiin luultavimmin tänä päivänäkin ensimmäisten joukossa, jos satunnaisesti valittua viskiharrastajaa pyydettäisiin luettelemaan mieleen muistuvia tislaamoiden nimiä.
|
|
Samoihin aikoihin 1990-luvun kynnyksellä UD aloitti myös toisen single malt -pullotteiden sarjan, jolle ei edes tavoiteltu "Classic Maltsin" julkisuutta eikä vastaavaa menekkiä Viimeksi mainitun ulkopuolelle oli jäänyt suuri joukko tislaamoita, jotka kuitenkin ottivat vastaan vierailijoita ja järjestivät kiertokäyntejä. Kasvottomien sekoitteiden sijasta turistien oletettiin haluavan hankkia mukaansa juuri sitä single malt -viskiä, jonka valmistusta he olivat päässeet seuraamaan. Monelta tislaamolta tällaista ei kuitenkaan ollut pullotettu vuosikymmeniin - jos koskaan. Muutamasta nimikkeestä alkaneessa sarjassa julkaistiin jo 1990-luvun kuluessa peräti 22:n eri tislaamon tuotantoa: jokaiselta yksi 43 %:iin oikaistu ja yhdeksältä lisäksi yksi tynnyrivahvuinen versio (ikäjakaumaltaan kymmenestä noin 17 vuoteen). Vuonna 2001 mukaan saatiin vielä neljän tislaamon edustus, joista suurin osa oli päätynyt pullottajan käsiin vasta muutama vuosi aiemmin tapahtuneen UD:n ja International Distillers and Vintnersin (IDV) fuusion (= Diageo) myötä. Samassa yritysjärjestelyssä jouduttiin toisaalta kilpailuviranomaisten vaatimuksesta myymään joitakin UD:n omistamia tislaamoita, ja näin sarjasta putosivat esimerkiksi Aberfeldy ja Craigellachie. 2000-luvulla nimikkeet ovat edelleen vähentyneet joko tislaamon sulkemisen vuoksi (Pittyvaich, Rosebank) tai siksi, että tislaamo on nostettu näkyvämpään "Classic Malts" -perheeseen (Caol Ila, Clynelish).
Pullotteita sai aluksi vain tislaamoilta, ja myöhemminkään niiden markkina-alue ei muutamaa mannereurooppalaista viskien erikoisliikettä lukuun ottamatta ole levinnyt Skotlannin ulkopuolelle. Paikallisuus on näkynyt myös etiketeissä, jotka kuvitettiin kunkin tislaamon ympäristössä esiintyneistä kasvi- ja ennen kaikkea eläinlajeista tehdyin piirroksin. Kuva-aiheidensa vuoksi sarjaa ryhdyttiin pian kutsumaan epävirallisesti nimellä "Flora & Fauna". Se on jo yli kymmenen vuoden ajan tarjonnut harrastajille mahdollisuuden tutustua tunnetuimpien sekoiteviskien mallaskomponentteihin paitsi kattavasti myös edullisesti. Hyvin rajallisia ja siksi hintavia vintage- ja single cask -julkaisuja lukuun ottamatta useimmilta UD:n/Diageon tislaamoilta ei edelleenkään ole saatavissa muuta "omaa" single malt -pullotetta kuin kasvi- tai eläinkunnan edustaja.
Mikäpä siis olisikaan ollut Flora & Faunaa sattuvampi teema Mallaswhiskyseuran nyt jo toiselle, Hämeenlinnan Viinivintillä järjestetylle "skotlantilaiselle illalle". Kanta-Hämeen toiminnasta vastaava ja illan isäntänä toiminut Hannu Juutilainen oli hankkinut sarjasta maisteltavaksemme kuuden pullotteen (kaikki 43 %) kattauksen, jossa oli mukana niin 1990-luvun klassikoita kuin yksi vuoden 2001 tulokaskin. Viimeksi mainittu sai avata tastingin ja toimia myös pienen tunnistamisleikin kohteena, sillä Hannu ei suostunut aluksi kertomaan, minkä tislaamon tuotoksesta oli kysymys. Maistelun sekä sijainti-, historia- ynnä muiden vihjeiden jälkeen valmistaja onnistuttiin identifioimaan Strathmilliksi (12 y.o., Speyside, faunan edustajana västäräkki). Aloitusviski oli ehdottomasti oikein valittu. Puhtaan ja yleisilmeeltään hauraan profiilin perusteella ei uskoisi, että tislaamon käyttämä mallas kuitenkin on kevyesti savustettua.
|
 |
Seuraavana vuorossa ollut, kolmesti tislattu ja höyhensarjalaisena yleensä pidetty Rosebank (12 y.o., Lowlands, villiruusu - sic) vaikutti Strathmilliin verrattuna jo melkoiselta aromipommilta. Rosebankin samoin kuin sitä seuranneiden Clynelishin (14 y.o., N. Highlands, Skotlannin villikissa) ja Caol Ilan (15 y.o., Islay, harmaahylje) mukanaolo oli erityisen ilahduttavaa, sillä kolmikosta mitään ei enää pulloteta tässä sarjassa. Rosebank jäi mieleen ryhdikkyytensä ja makukirjon monipuolisuuden vuoksi. Clynelish puolestaan poikkesi tislaamon nykyisestä, samanikäisestä pullotteesta merelliseen ja turpeiseen suuntaan. Yhteistä niille toki on se omintakeinen vahamainen tuntuma (steariini?), mutta muiden piirteidensä perusteella tämän Flora & Fauna -version olisi saattanut sokkomaistelussa hyvinkin sekoittaa 1980-luvun Broraan. Caol Ilasta taas voi sanoa, että 2000-luvun 12- ja 18-vuotiaissa pullotteissa profiili on selvästi aiempaa kuivempi ja turpeisempi. Siihen tottuneelle vanha hylje-etikettinen näyttäytyi aluksi oudonkin makeana, eikä tislaamon tunnistaminen varmastikaan olisi onnistunut.
|
Jotakin voi päätellä myös siitä, että maistelujärjestyksessä Caol Ilan jälkeen oli sijoitettu kaksi Highlandsin/Speysiden tuotosta, mikä lienee jopa tavatonta. Nyt järjestys oli tältä(kin) osin perusteltu, sillä sekä Blair Athol (12 y.o., rajauksista riippuen C./E. Highlands, saukko) että Mortlach (16 y.o., Speyside, isokoskelo) olivat Caol Ilaan verrattuina rungoltaan voimakkaampia ja täyteläisempiä. Kummankin täyteläisyys juontuu sherry-tynnyreistä, joiden osuus kypsytyksessä on ollut vähintäänkin huomattava ja Mortlachin kohdalla ehkä jopa yksinomainen. Tästä yhdistävästä tekijästä huolimatta pullotteet kuitenkin erosivat toisistaan merkittävästi: Blair Atholissa kombinoituivat hunajaisuus ja kirpeä toffee tavalla, joka toi erehdyttävästi mieleen Edradourin tislaamon tuotannon. Raskaampi Mortlach taas oli kuin tummaa maustekakkua nestemäisessä muodossa.
Tastingin jälkeen Hannu esitteli yhdessä Jari Aution kanssa viime kesänä perustetun ja syksyllä Mallaswhiskyseuran paikallisklubiksi hyväksytyn "The Local Whisky Clubin" syntyvaiheita ja tulevaisuuden suunnitelmia. Klubin toiminta keskittyy Hämeenlinnaan ja muualle Kanta-Hämeeseen, mutta sen tilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki mallaswhiskyseuralaiset. Jäsenyyskriteereitäkään ei ole tarkoitus tulkita asuinpaikan suhteen kovin ahtaasti, sillä mukaan voi kuulemma päästä ainakin akselilta Helsinki - Tampere. Ensimmäinen klubitasting on luvassa tammikuussa.
Viime vuoden tapaan saimme viskien lisäksi myös muuta vatsantäytettä, josta vastasi jälleen mainioksi osoittautunut Viinivintin keittiö. Tällä kertaa menu koostui viskillä terästetystä suppilovahverokeitosta sekä skotlantilaisen pubikeittiön "perusmätöstä": makkaroista, perunamuusista ja vihreistä pavuista. Vaikka tämän "bangers and mash" -nimellä tunnetun kokonaisuuden makkarat lienevät alun perin olleet kehnolaatuisia (lihan korvikkeeksi pantu muu aines saattoi kuumennettaessa aiheuttaa räjähdyksen, mistä kutsumasana "banger"), meille nyt tarjotuissa täyslihaversioissa ei ollut moitteen sijaa. Jo tällaisenaan täyttävä ateria sai meidän Helsinkiin matkanneiden osalta vielä jatkoa myöhemmin illalla, kun pääsimme "junatastingin" kylkiäisenä nauttimaan Laura Hämäläisen valmistamasta mainiosta viskikakusta. Kakku toi mieleen aiemmin maistellun Mortlachin, vaikka Laura ei suostunutkaan kertomaan, mitä viskiä hän oli sen kostuttamiseen uhrannut.
Lämpimät kiitokset onnistuneesta illasta Hämeenlinnaan. Jäämme odottamaan ensi syksyä ja perinteen jatkumista.
Teksti: Ilkka Ruponen
Kuvat: Hannu Juutilainen, Olli Karhu
(26.11.10) |
|