Duncan Taylor Viidessä pennissä | Syntymäpäivillä Hämeenlinnassa | Grilliherkkuja One Pint Pubissa

Viidettä vuosikymmentä Viidessä pennissä Helsinkiin, oluttupa Viiteen Penniin oli kirkkaana, mutta tuulisena lokakuisena tiistai-iltana kokoontunut suuri joukko Suomen Mallaswhiskyseuran jäseniä maistelemaan skotlantilaisen yksityisen pullottajan Duncan Taylorin viskejä. DT:n viskejä maahantuovan Lignell & Piispasen isännöimän tilaisuuden oli saapunut vetämään Duncan Taylorin edustajana Jacque Sutherland ja illan viskisetti vaikutti ainakin ennakkoon ihan mukavalta. Tilaisuus oli erinomaisesti järjestetty, varsin lämminhenkinen ja sujuva, viskien esittelyiden ollessa sopivan ytimekkäät ja viihdyttävät. Myös kattaus näytti jo ennakkoon mainiolta. On hienoa, että suomalainen maahantuoja on uskaltanut ottaa valikoimiinsa tämän yksityisen pullottajan tuotteet. Vaikka viskimaailmassa suuret firmat näkyvät, tulevat varsinaiset herkut silti usein pieniltä tekijöiltä. Duncan Taylor on tullut tunnetuksi etenkin hyvin iäkkäistä pullotteista ja niinpä illan kattauksessakin oli mukana hieman harvinaisempaa viskihistoriaa. Maistelussa olivat esimerkit Duncan Taylorin neljästä eri sarjasta, jotka ovat:

"NC2" - sisältää viskejä ikäluokassa 8-16 vuotta, pullotusvahvuus 46%. "The Rare Auld Collection" - ikäluokka 17-39 vuotta, aina yhden tynnyrin pullotteita. "The Rarest of the Rare" - Suljettujen tislaamoiden pullotteita, aina yhdestä tynnyristä. "The Peerless Collection" - Vähintään 40-vuotiaita viskejä sisältävä sarja.

Yksi nuorikko ja useampi iäkäs

Maisteltavat viskit olivat NC2 Benrinnes 1997, Rare Auld Aultmore 1982, Rarest of the Rare Banff 1975, sekä Peerless Bunnahabhain 1968.

Ensimmäisenä tarjottu Benrinnesin 14-vuotias oli illan nuorikko. Tuoksu oli pehmeä ja runsaan maltainen, raikkaan hedelmäinen ja kevyt. Öljyinen ja olkisen oloinen viski sopi heinäisyydessään hienosti illan aloittajaksi. 14-vuotiaaksi viskiksi jälkimaku oli mukavan pitkä, joka osoittaa sen, että kylmäsuodatus ei suinkaan tee viskeille aina terää.

Seuraavaksi päästiin jo huomattavasti iäkkäämmän viskin kimppuun.  Vuonna 1982 tislattu Aultmore kuului tynnyrivahvana pullotettuun ”Rare Auld Collection” -sarjaan. Herukkaisen toffeinen, tamminen, jollain tapaa maakellarimainen viski oli maussaan sitruksinen. Moni löysi mausta myös jotain pihkaisuutta.

Suljettua tislaamoa edusti tässä tilaisuudessa vuonna 1983 suljettu Banff, jolta Duncan Taylor & Co oli saanut tuotua mukaan ”Rarerst of the rare” -sarjaan kuuluvan 35 -vuotiaan viskin. Tislausvuosi oli 1975 ja pulloon viski oli päätynyt kuluvan vuoden aikana.

Ensimmäinen tuoksaisu toi mukanaan selvän mineraalisuuden. Tuoksu oli muutenkin jollain tapaa pölyisen oloinen, mutta seasta nousi esiin laventelia, kevyttä savuisuutta ja keltaisia hedelmiä. Maku kuitenkin yllätti öljyisyydellään, makeudellaan tasapainoisuudellaan ja kermaisuudellaan.

Illan iäkkäin viski oli jätetty arvonsa mukaisesti viimeiseksi. "The Peerless Collection" -sarjaan kuuluva 40-vuotias Islayn saaren Bunnahabhain sai päättää illan. Pehmeän, kukkaisen, hedelmäisen ja vahvan vaniljaisen viskin prosentit olivat laskeneet jo lähelle kriittistä, eli 40,8 prosenttiin. Moni tuntui löytävän varsinkin mausta vaniljaa, joka oli eittämättä tulosta pitkästä bourbon-kypsytyksestä. Tämä jo vuonna 1968 tislattu pullote piti sisällään melkoisen palan sellaistakin historiaa, jota moni paikalla ollut ei ollut omin silminsä nähnyt.

Loistavasta tilaisuudesta kiitokset kuuluvat ennen kaikkea Jacque Sutherlandille, sekä Lignell&Piispasen henkilökunnalle, joka on rohkeasti ottanut asiakseen parantaa suomalaista mallasviskikulttuuria tuomalla saatavillemme myös hienoja yksityisen pullottajan mallasviskejä. Unohtaa ei myöskään sovi oluttupa Viittä Penniä, eikä sen henkilökuntaa, joka viime kädessä mahdollisti koko tilaisuuden!

Teksti: Mika Hakkarainen, Hannu Juutilainen, Antti Tuurala

Kuvat: Hannu Juutilainen, Antti Tuurala

Lisäluettavaa:
Mika Hakkaraisen blogi:
http://viskisieppo.blogspot.com/2011/10/tiistai-iltana-duncanin-vuosikymmenia.html
Hannu Juutilaisen blogi:
http://smokeonthewater-fin.blogspot.com/2011/10/duncan-tayloria-helsingissa-18102011.html

30.10.2011