Taustatietoa
Whisky sana tulee muinaisesta gaelinkielen ilmaisusta ‘uisge beatha’ – elämän vesi. Kelteille sen ominaisuus elvyttää väsynyttä kehoa ja henkistä vireyttä, karkottaa kylmyyttä sekä valaa uutta toivoa oli ilmetty lahja Jumalalta.

Yleissääntönä voidaan sanoa, että Skottilainen viski (Scotch) ja kanadalainen viski kirjoitetaan whisky, kun taas amerikkalainen ja irlantilainen kirjoitetaan whiskey. Harva uskaltaa väittää tietävänsä tarkkaa aikaa milloin skottilaista viskiä ensimmäisen kerran tislattiin. Tosiasiassa jo tislauksen synty itsessään on hämärän peitossa, vaikkakin on yleisesti hyväksytty, että ensimmäisenä sitä yritettiin Aasiassa noin 800 eaa, josta menetelmä tuli Eurooppaan Egyptin kautta. Loppujen lopuksi sillähän ei ole väliä mistä se tuli, juuri skotlantilaiset ovat tehneet siitä taidetta.

Skotlantilaisen mallasviskin historiaa
Viskin historiaan liittyy paljon myyttisiä tarinoita ja kansan suussa kulkevia juttuja. Näistä tarinoista löytyy jokaiselle asiasta kiinnostuneelle omansa, joka antaa viimeisen silauksen tälle ainutlaatuiselle juomalle.

Ensimmäiset merkinnät viskin valmistuksesta Skotlannissa on tehty vuonna 1494, jolloin sen aikaiseen valtionvarainhallinnon dokumenttiin on kirjattu "Eight bolls of malt to Friar John Cor wherewith to make aqua vitae" (water of life). Tällä määrällä voitiin valmistaa noin 1500 pullollista viskiä. Taito ja valmistusmäärät kasvoivat hiljalleen, jolloin Skotlannin parlamentti alkoi kiinnittää huomiota tähän lypsylehmään.

Osingoille päätettiin tulla 1600-luvun lopulla määräämällä vero maltaalle ja sen lopputuotteelle sekä tekemällä valmistus luvanvaraiseksi. Nämä toimenpiteet yhdessä Englannin aikomuksen kanssa kesyttää Skotlannin kapinalliset klaanit, aiheuttivat sen, että 1700-luvun alussa tislaajat käytännöllisesti katsoen ajettiin maan alle. Pitkä ja usein verinen taistelu syntyi veronkerääjien ja laittomien tislaajien välille.

Salapoltosta ja salakuljetuksesta tuli arkipäivää noin 150 vuoden ajaksi eikä sitä kansan keskuudessa yleisesti pidetty minkäänlaisena rikoksena. Kirkkoministeri antoi luvan käyttää papiston hoitamaa varastotilaa laittoman viskin säilytykseen. Kuljetukset hoidettiin ruumisarkuissa. Salaiset tislaamot olivat hyvin organisoituja ja piilotettuja kanervaisten kukkuloiden sokkeloihin. Kodin lähellä sijainneiden tislaamoiden turpeesta syntynyt savu saatettiin johtaa useita kymmeniä metrejä maan alle piilotettua kanavaa myöten asunnon savupiippuun, josta ulos tullessaan se ei kiinnittänyt viranomaisten huomiota.

Salakuljettajat järjestivät myös merkinantosysteemin kukkulan laelta toiselle. Näin saatiiin viestitettyä veronkantajan saapumisesta alueelle. Huolimatta siitä, että esimerkiksi 1820-luvulla takavarikoitiin 14000 laitonta tislettä, vielä yli puolet nautitusta viskistä oli silti laitonta eikä nämä nielaisut aiheuttaneet sen kummempia tunnontuskia, ainoastaan veromenetyksiä. Vuonna 1823 viskin tislaus laillistettiin ja määrättiin vain kohtuullinen lisenssimaksu gallonalle viinaa. Tämä merkittävä muutos sai aikaan tänä päivänä tuntemamme viskiteollisuuden. Salapoltto ja jakelu kuoli kutakuinkin kokonaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nykyään hyvin monet tislaamot sijaitsevat juuri näillä samoilla paikoilla.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on eri viskimerkkien nimet. Monilla viskeillä on Skotlannissa vanha gaelinkielinen nimi, jotka itsessään jo antaa oman ‘makunsa’ juomalle. Tällaisia nimiä ovat muun muassa Glenlivet, Glenfiddich,Laphroaig, Lagavulin, Talisker ja Dalwhinnie. Esimerkiksi Dalwhinnie tarkoittaa kohtauspaikkaa. Skotlannin korkeimmalla oleva Dalwhinnien tislaamo sijaitsee paikalla, jossa lännestä ja pohjoisesta tulevat karjanajajat sekä viskin salakuljettajat kohtasivat ja viettivät yönsä matkallaan etelän markkinoille.

Yleensä mallasviski nautitaan sellaisenaan huoneenlämpöisenä, mutta totinkin voi tehdä vanhan reseptin mukaisesti esimerkiksi vilustumisen hoitoon tai elämän eliksiiriksi. Tunnettu toti on esimerkiksi seuraavanlainen. Valmistusaineina käytetään sokeria, vettä ja hyvin kypsynyttä mallaviskiä. Ensiksi lämmitä suuri juomalasi kuumalla vedellä ja kun lasi on saavuttanut sopivan lämpötilan, kaada vesi pois. Sitten laita tyhjään lasiin jonkin verran sokeria ja lisää viinilasillinen kuumaa vettä, johon sokeri liukeaa. Seuraavaksi lisää viinilasillinen viskiä ja sekoita hopealusikalla. Sitten lisää uudestaan viinilasillinen kiehuvaa vettä ja lopuksi tämä rakennelma kruunataan toisella viinilasillisella viskiä. Sekoita uudelleen ja nauti sisältö hitaasti kaikella lempeydellä. Jos hoidat vilustumista, ota toti vuoteeseesi, pane knalli jalkopäähän ja nauti kunnes näet kaksi knallia.

Lopuksi voidaan todeta vanhaan Highlandin tapaan:
’There are two things a Highlander likes naked, and one is malt whisky.’

Lähdetietona käytetty mm. Murray: The complete guide to whisky, Lockhart: The whisky